Alkoholipitoisuuden ilmoittaminen pakkausmerkinnöissä

8.2.2005 Dnro 71/43/2005

Koska uudistettu elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä koskeva asetus tuli voimaan 1.1.2005, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (Tuotevalvontakeskus, STTV) päivitti alkoholijuomien pakkausmerkintöjä koskevat ohjeensa. Tämä ohje kumoaa Tuotevalvontakeskuksen 13.4.2004 (Dnro 32/43/2004) antaman vastaavan nimisen ohjeen.

Säännökset alkoholipitoisuuden ilmoittamiselle

Alkoholijuomien päällysmerkinnöistä säädellään elintarvikkeiden pakkausmerkintäasetuksessa, mikäli niistä ei säädetä muussa lainsäädännössä (kauppa- ja teollisuusministeriön asetus elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä 1084/2004). Pakollisiksi päällysmerkintätiedoiksi on määrätty mm. alkoholipitoisuus sen ylittäessä 1,2 tilavuusprosenttia (6 §, kohta 12).

Alkoholipitoisuus ilmoitetaan enintään yhden desimaalin tarkkuudella (komission direktiivi 250/87 kuluttajalle myytäväksi tarkoitetun alkoholijuoman alkoholipitoisuuden ilmoittamisesta tilavuusprosentteina juoman merkinnöissä, artikla 2). Selvyyden vuoksi alkoholipitoisuutta osoittavan luvun jälkeen on oltava ilmaisu ”til-%” (ruots. ” vol. %”) ja luvun edellä voi olla sana ”alkoholi” tai lyhennys ”alk.” (ruots. "alkohol" tai ”alk.”). Ilmoitettava alkoholipitoisuus on määritettävä + 20 ^oC:ssa (artikla 2).

Alkoholijuomien päällykset ovat osa kuluttajiin kohdistuvaa myynninedistämistoimintaa, jolla pyritään kiinnittämään kuluttajien huomio ja erottamaan tuote muista tuotteista. Etiketti toimii paitsi tuotetietojen antamisen välineenä myös mainoksena. Siten alkoholijuomien etikettien tulee täyttää alkoholilain (1143/1994) 33 §:n 2 momentin 7-kohdan vaatimus siitä, että miedon alkoholijuoman mainonta, epäsuora mainonta ja kuluttajiin kohdistuva muu myynninedistämistoiminta ei saa olla harhaanjohtavaa.

Merkinnät on tehtävä pysyvällä tavalla helposti havaittavaan paikkaan riittävän isokokoisin numeroin ja kirjaimin siten, että merkinnät ovat helposti luettavia ja ymmärrettäviä (asetus elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä 3 §). Merkintöjen on erotuttava taustasta ja pakkauksen koristeluun, ulkomuotoon tai pakkaustekniikkaan liittyvät seikat eivät saa vähentää merkintöjen luettavuutta, selvyyttä tai havaittavuutta.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää merkintöjen havaittavuuteen, kun kyseessä on alkoholijuoma, jota vastaavia alkoholittomia juomia on markkinoilla (esimerkiksi alkoholittomat viinit, siiderit, oluet ja virvoitusjuomat). Tällöin alkoholipitoisuutta osoittava merkintä on tehtävä siten, että se ei johda kuluttajaa harhaan siitä, että kyseessä on alkoholia sisältävä juoma. Selkeyden vuoksi alkoholipitoisuutta osoittava luku tulee merkitä samaan näkökenttään tuotteen nimen kanssa.

Mikäli väkeviin alkoholijuomiin vakiintuneesti viittaavia tunnuksia käytetään mietojen alkoholijuomien etiketeissä (esimerkiksi nimitys snapsi), on juoman alkoholipitoisuus kerrottava selkeästi. Mielikuva väkevästä alkoholijuomasta on kumottava yhtä vahvalla vasta-informaatiolla, esimerkiksi ilmaisulla, jossa alkoholipitoisuus on esitetty yhtä suurella kirjasinkoolla kuin väkevään viittaava osuus.

Sallitut poikkeamat

Eri juomaryhmille on ollut niiden ominaisuuksien/koostumuksen perusteella tarkoituksenmukaista säätää eri suuruiset sallitut poikkeamat juomasta määritetyn ja etiketissä ilmoitetun alkoholipitoisuuden välillä. Poikkeamat ovat

· 0,3 til-% muut kuin jäljempänä luetellut juomat

· ± 0,5 til-% viinit sekä oluet, joiden alkoholipitoisuus on enintään 5,5 tilavuusprosenttia

· ± 0,8 til-% erityisviinit (tarkoittaa yli 3 vuotta varastoituja tma-laatuviinejä, kuohuviinejä, hiilihapotettuja kuohuviinejä, väkeviä viinejä, helmeileviä viinejä ja hiilihapotettuja helmeileviä viinejä)

· ± 1,0 til-% oluet, joiden alkoholipitoisuus on enemmän kuin 5,5 tilavuusprosenttia sekä hedelmäviinit, siiderit ja muut vastaavanlaiset alkoholijuomat, jotka voivat olla puolihelmeileviä tai helmeileviä; sekä

· ± 1,5 til-% maseroituja hedelmiä tai kasvinosia sisältävät juomat

(komission direktiivi 250/87, artikla 3 ja komission asetus 753/2002, artikla 3).

Mittausepävarmuus

Tuotteiden säädösten mukaisuutta arvioitaessa edellä esitettyjen tuoteryhmäkohtaisten sallittujen poikkeamien lisäksi otetaan huomioon juoman tutkineen laboratorion analyysitulokselle antama mittausepävarmuus. Mittausepävarmuus riippuu määritysmenetelmästä, laboratoriosta sekä tutkittavasta tuoteryhmästä. Mittausepävarmuuteen on sisällytetty menetelmän toistettavuudesta ja uusittavuudesta aiheutuvat poikkeamat.

Analyysitulosten tulkintojen ratkaisukäytännöissään Tuotevalvontakeskus on käyttänyt EU:n suositusta (esimerkiksi komission direktiivi 78/2003), jonka mukaan tuote ei ole säädösten mukainen, jos annettu analyysitulos ylittää sallitun poikkeaman, kun otetaan huomioon tulokselle annettu mittausepävarmuus.

Esimerkki

Viinissä, jonka etiketissä ilmoitettu alkoholipitoisuus on 12,5 tilavuusprosenttia, on tarkasteltava juoman analysoineen laboratorion viinin alkoholipitoisuuden määritysmenetelmälle antamaa mittausepävarmuutta (esimerkiksi Alkoholintarkastuslaboratoriossa ± 0,06). Lisäksi huomioon on otettava etiketin ja määritetyn alkoholipitoisuuden välille sallittu poikkeama (± 0,50). Esimerkkitapauksessa määritetyt pitoisuudet välillä 11,94 ja 13,06 olisivat hyväksytyt.

Viinituotteet

Viinituotteiden (tullitariffinimikkeet 22.04 ja 22.05) alkoholipitoisuuden merkitsemisestä etikettiin on määrätty myös komission asetuksessa 753/2002. Alkoholipitoisuus tulee merkitä viinipullon etikettiin tilavuuden prosenttiyksikköinä tai prosenttiyksikön puolikkaina. Merkintä on oltava samassa näkökentässä kuin tiedot viinin myyntinimikkeestä ja nimellistilavuudesta. Lisäksi on määrätty, että merkintä on tehtävä vähintään

· 5 mm korkuisin numeroin ja kirjaimin, jos nimellistilavuus on yli 100 cl

· 3 mm korkuisin numeroin ja kirjaimin, jos nimellistilavuus on 20-100 cl; tai

· 2 mm korkuisin numeroin ja kirjaimin, jos nimellistilavuus on korkeintaan 20 cl (artikla 3).

Enintään 4,7 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien juomien myynti

Poikkeuksena edellä esitettyyn tuotteille, jotka ovat myynnissä muussa kuin Alko Oy:n vähittäismyynnissä tai C-anniskelu-ravintoloissa, sallittu korkein alkoholipitoisuus on 4,7 tilavuusprosenttia. Jos näiden tuotteiden analysoitu alkoholipitoisuus ylittää 4,7 tilavuusprosenttia, kun otetaan huomioon tulokselle annettu mittausepävarmuus, juomaa voidaan toimittaa ainoastaan Alko Oy:n vähittäismyyntiin sekä A- ja B-anniskeluravintoloihin, edellyttäen, että alkoholipitoisuus täyttää edellä esitetyt tarkkuusvaatimukset (alkoholilaki, 1143/1994, muutos 764/2002, voimaantulosäännös: asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 1344/1994, muutos 1207/2002, 20 §).

Vastuu laadusta ja koostumuksesta sekä siitä, että tuote ja sen päällysmerkinnät ja muu esittely ovat siitä annettujen säännösten ja määräysten mukaisia on alkoholijuoman maahantuojalla ja valmistajalla (alkoholilaki 43 §, 1 mom.). Tuotevalvontakeskuksen tehtävänä on mm. valvoa tämän vastuun toteutumista ja tarvittaessa kieltää alkoholijuoman luovuttaminen markkinoille tai korvauksetta poistaa alkoholijuoma markkinoilta, jos tuote tai sen esittely on siitä annettujen säännösten ja määräysten vastainen (alkoholilaki 43 §, 2 mom. ja 49 § 2 mom.).

Tuotevalvontakeskus kehottaa alkoholijuomien valmistajia ja maahantuojia kiinnittämään huomiota tuotteidensa säädösten mukaisuuteen alkoholipitoisuuden merkitsemisen osalta ja noudattamaan merkinnöissä edellä esitettyjä säädöksiä.

Lisätietoja alkoholijuomien pakkausmerkinnöistä saa Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen Alkoholin tuotevalvontayksiköstä p. 09-3967 2761 tai s-posti: atva@sttv.fi